Kuvakammo – miten siitä selviää

Luovalla tavalla

Kuvaajat toteuttavat liian usein omia tavoitteitaan ilman että huomaavat kysyä, millaisen kuvan ihminen itse haluaisi itsestään. Samoin perhekuvaajat ottavat lupaa kysymättä kuvia tilanteista, joissa tukka hapsottaa ja helmat ovat rutussa. Sekin on kuvaajan vallankäyttöä. Toinen tavallinen syy kameran pakoilemiseen on ihmisen oma käsitys itsestään. Miltä kuvittelen näyttäväni ja millainen olevani?  Ei ehkä tajuta sitä, että tuolta minä oikeasti näytän, eikä hyväksytä sitä, että elämänkokemus näkyy myös kuvissa. Kolmas tekijä voi olla yksinkertaisesti se, että kuvia on itse asiassa otettu liian vähän. Ei ole totuttu näkemään itseä valokuvissa.

Kuvauskammo kannattaa kuitenkin selättää, koska varsinkin jälkikäteen valokuvilla on monesti suuri merkitys. Perhealbumista on toki mukava katsoa sukua ja ystäviä, mutta jos itse puuttuu joka kuvasta, jää myöhemmin mietityttämään, mikä minä itse olen ollut siinä hetkessä. Miltä olen näyttänyt, kun olen ollut lasten kanssa tai kun olen ollut kiireinen työelämässä? 

Mikä sitten avuksi? Tärkeintä on, että kuvattavalla säilyy vapaa tahto kuvatuksi tulemisesta. Eikä kuvissa tarvitse aina näyttää kauniilta ja photoshopatulta. Kun itsetuntemus kasvaa, voi alkaa hyväksyä ajatuksen siitä, että arjessa ihmiset näkevät minut tällaisena.  En siis näytä möröltä enkä karmealta, vaan muut näkevät minuutta ja minun erilaisia tunnetilojani.  Yksi tapa selättää omaa kuvauskammoa, on etsiä muista otettuja kuvia, esimerkiksi googlettaa henkilökuvia jollakin itselleen tärkeällä avainsanalla tai itseensä liittyvällä metaforalla.

Vinkkejä kuvakammon selättämiseen

Pyydä, että sinusta aletaan ottaa kuvia, mutta kerro itse, millaisia kuvia haluat. Määrittele rajat millaisia kuvia et itsestäsi halua.  Kerro myös millaisena haluaisit näkyä kuvissa. Voit myös ottaa itsestäsi selfieitä ”salaa”, niitä ei ole pakko säästää, saati näyttää toisille. Katsele esimerkiksi näitä itse ottamiasi kuvia ja pohdi, mikä niissä ärsyttää, mutta yritä löytää niistä myös hyviä asioita. Kannattaa muistaa, että sliipatut kuvat eivät kerro sinusta totuutta, ne voivat olla juhlaa, mutta elämässä näymme loppujen lopuksi joskus hyvinkin toisenlaisena ja arkisina

Jos siltä tuntuu, voit pyytää, että joku ottaa sinusta kuvia ensin ottaa vaikka kauempaa, selkäpuolelta, osakuvia, että sinusta näkyy vain osa jne. Selfietkin ovat mahdollisia näin.

Räpsi runsaasti kuvia itse, itsestäsi ja anna toisten räpsiä. Totut kameraan. Vähitellen alat hyväksyä myös kuvissa näkyvän eletyn elämän. Anna kuvan kertoa arvostava tarina itsestäsi.

Parhaat kuvat eivät ehkä ole teknisesti nappisuorituksia vaan välittävät tilanteen tunteen ja tunnelman.

Kategoria(t): Luova valokuvaus, Luovalla tavalla, Luovuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *