Luomisen tuskaa

Sain toukokuun lopussa valmiiksi vuosi kestäneen luovan projektin Humiseva huilu. Alkuun tunsin suurta helpotusta. Olin viilannut sitä kerta toisensa jälkeen ja aina vain tuntui, että jotain siitä puuttui. Nyt päätin, että se on vain päästettävä käsistä. Pitkään on ollut sellainen tunne, että jotain uutta pitäisi nyt saada aluilleen. Mutta eihän se niin helposti käykään. Ajatukset palaavat tuon tuosta edelliseen projektiin ja aina uusi ajatus lähtee samoille linjoille kuin edellinen.  Piti oikein palata perusasioiden äärelle.

Miten luova valokuvaaminen eroaa ”tavallisesta” valokuvauksesta? Yksinkertaisuudessaan se voitaisiin kiteyttää valokuvaaja Lauri Laukkasen yhteen lauseeseen: ”Tavallinen valokuva otetaan, luova valokuva tehdään”. 

Luova tarinallinen valokuva rakennetaan ja kehitellään. Sitä ideoidaan monista näkökulmista, lavastetaan, etsitään kuvauspaikkoja ja kohteita jne.  Luova valokuva pitää sisällään paljon etukäteistä työskentelyä ennen kuin mukaan otetaan kamera. Itse kuvan ottaminen on vain murto-osa luovaa työskentelyä.

Luova valokuvaus ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua teknisesti hyvin kuvatuista kuvista. On kuitenkin tärkeä muistaa, että luovat kuvat eivät välttämättä ole aina niitä teknisesti parhaita, vaan niissä pääpaino on enemmän tarinallisuus ja kerronta, niissä on kuvattu jotain uudella tavalla ja niihin liittyy ainutlaatuisuus ja elämyksellisyys.

No siinähän se nyt taas kertaalleen oli. Sen sijaan, että tarttuisin suin päin kameraan tai ryhtyisin kirjoittamaan luovasti, minun pitää nyt antaa ideoille tilaa. Tyhjentää pää ja laiskotella luovasti. Toisaalta en enää ole pitkään aikana uskonut inspiraatioon tai siihen, että idea tulee universumin antamana. Käynnistäminen on raakaa duunia ja intuition kuuntelemista.

Nyt siis seuraava luova projekti käynnistyy pään tyhjentämisellä, luovalla laiskottelulla ja villien ideoiden ylös kirjaamisella. Jotta tästäkin ei tulisi ikuisuusprojektia, annan itselleni aikaa käynnistymiselle muutaman viikon. Katsotaanpa millaisia ideoita juhannukseen mennessä olisi syntynyt.

Kategoria(t): Luova kirjoittaminen, Luova valokuvaus, Luovalla tavalla, Luovuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *