Luova laiskottelija

Luova laiskuus

Yhdessä asiassa olen ihan pistämätön. Vähintään kansallista tasoa, ellen peräti kansainvälistä. Nimittäin luovassa laiskottelussa. Minulla ei ole koskaan tylsää. Jos ei ole pakko tehdä mitään erityistä, viihdytän itseäni luovasti laiskottelemalla.

Kun tajusin tämän ”harrastuksen” olevan yksi mieluisimmista tekemisistä, hämmennyin. Mikä minussa oli vialla, kun sain niin hyvin aikani kulumaan tekemättä yhtään mitään hyödyllistä, mihin energia katosi säännöllisin väliajoin ja saatoin vai istuskella sohvalla seiniä tuijottelemalla. En välttämättä edes ajatellut mitään, saatoin jopa vaipua lievään horrokseen. (Haluan kuitenkin korostaa, että en nukahtanut, en välttämättä edes pilkkinyt, olin VAIN horroksessa ja olin hyvinkin tietoinen siitä mitä ympärillä tapahtui).

Tarve tuohon luovaan laiskotteluun on niin suuri, että kiirehdin kaikkien tekemisteni kanssa ainoastaan ja vain sen vuoksi, että pääsisin laiskottelemaan. Olen siis kaikessa tekemisissäni ylivertaisen tehokas ja siitä minua aika useasti onkin kehuttu. Tehokas ja aikaan saapa. Jossakin vaiheessa tuosta tehokkuusajattelusta tuli suuri kompastuskivi. Yritin hoitaa erinäisiä asioita pois päiväjärjestyksestä suorastaan hakkaamalla päätäni seinään. Yritin, epäonnistuin, yritin uudelleen ja epäonnistuin taas. Lopulta tyydyin joko puolivillaiseen ratkaisuun tai asia vain jäi mielenpäälle. Sitten tapahuikin yllättäen jotain ihmeellistä (siis ihmeitä tapahtuu, oikeasti). Kaikesta huolimatta kaivauduin sohvannurkkaan laiskottelemaan, ja yllätys yllätys, havahduin lievästä horroksesta, ja mieleeni oli noussut uusi näkökulma kesken jääneeseen asiaan ja heureka – löysin uuden luovemman ratkaisun asiaan. Ihmettelin, mitä tapahtui, mutta en kiinnittänyt siihen sen erityisempää huomiota. Ratkaistu mitkä ratkaistu. Se riitti ja riittää edelleen.

Vaikka tuo yltiömäisen laiskottelun tarve, herätti minussa alkuun ihmetystä ja vähän kauhistustakin, sain siihen lopulta synninpäästön. Me luovat ihmiset tarvitsemme laiskottelua luoviin ajatuksiimme mm. unitutkijat ovat todenneet, että ideoiden väliset kytkökset saattavatkin löytyä unessa tai rentouden tilassa (lue: horroksessa). Oletuksen taustalla on ajatus, että kontrollimme hellittää mm unen aikana, ja kun ”valvonta” lakkaa, pääsemme nauttimaan paljon suuremmasta henkisestä vapaudesta.

Uskon, että tuo sama ajatus on myös mm. mindfullnessia, meditoinnissa tai vaikka joogassa.  Valitseepa minkä tahansa tavan, päästäkseen aivojen kontrolloinnista, näkökulma vaihtuu ja luovat ajatukset syntyvät itsekseen, salaa ja mystisesti. Joten, niin kuin aikaisemminkin, jatkan luovaa laiskottelua. Nyt ehkä entistä ahkerammin, koska juuri nyt, tarvitsen luovia ajatuksia enemmän kuin koskaan aikaisemmin

Kategoria(t): Luovalla tavalla, Luovuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *