Luovalla tavalla: Soittajan lahjat

Soittajan lahjat

Minulla on ollut vuosi menossa luova valokuvausprojekti vaienneista soittimista. Luulin jo kertaalleen saaneeni siitä ensimmäisen osan, Humisevahuilu, valmiiksi, mutta jotain siitä puuttui edelleen. Oli loputtoman kyllästynyt kuvaamaan koko kapistusta ja pakkasin ja purin sitä koteloon lukemattomat kerrat.

Yritin aloittaa uusia valokuvaus tai kirjoitus projekteja, mutta mikään ei tuntunut käynnistyvän. Tein temppuja teräviä herätelläkseni uuden projektin käyntiin. Laiskottelin luovasti, tyhjensin pään mindfulness harjoituksilla, tein oppimiani luovuuden herättäviä harjoituksia, luin kirjoja ja vallan vaikka mitä. Mutta mikään uusi ei käynnistynyt.

Sitten tajusin, valokuvaamisessa minulla näyttäisi olevan sama tilanne kuin kirjoittamisessa. Jos joku projekti ei ole mielestäni valmis, mikään muu ei pääse eteenpäin ajatuksissani. No mikä siitä huilusarjasta sitten puuttui. Kuvat kyllä kelpuutin kun suhtauduin niihin riitävän suurpiirteisesti. Mutta sitten, Heureka, niinhän se oli. Ne olivat ”vain” kuvia, niiden tarina puuttuu. Nyt tunnen suurta helpotusta. Tarina vaienneesta huilusta on nyt valmis. Pysyisikö huilu nyt lopultakin kotelossaan ja joku uusi luova valokuvausprojekti lähtisi käyntiin.

Nyt huilun tarina on luettavissa tämän linkin takaa: Humisevahuilu

Kategoria(t): Luova valokuvaus, Luovalla tavalla, Luovuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *