Luovia ideoita pinossa

Luova kirjoittaminen

Opin lukemaan vasta kansakoulun toisen luokan keväällä. Olin ehtinyt täyttää 8 vuotta. Hahmotin kyllä yksittäiset sanat mutta niin hitaasti tai väärin, etteivät ne muodostaneet päässäni yhtään ymmärrettävää lausetta.

Lukeminen oli suurta painajaista.  Kun koulussa äidinkielen tunneilla piti lukea lauseita vuoron perään äänen, en koskaan pystynyt seuraamaan mitä muut lukivat. Minulta meni suurin osa ajasta siihen, että laskin mikä kohta tulee minulle luettavaksi. Tankkasin kohtaa mielessäni niin kauan, että osasin sen ulkoa ja pystyin ”lukemaan” tekstin vuorollani virheettömästi takeltelematta. Lukuläksyt opettelin kotona aina ulkoa siltä varalta, että joutuisin lukemaan niitä ääneen luokan edessä. Vaikka olin huono oppimaan asioita ulkoa, lukuläksyjä tankkasin illat pitkät niin kauan, että olisin voinut ”lukea” ne luokan edessä, vaikka ilman kirjaa. Koska lukeminen oli vaikeata, niin oli myös kirjoittaminen. Kirjoitusvihon sivut kuluivat kirjaimellisesti puhki, kun jouduin korjaamaan kirjoitusvirheitä kymmeniä kertoja.  Häpesin suttuisia vihkojani ja surin sitä, ettei vihoillani ollut koskaan mitään mahdollisuutta päästä esillä koulun kevätnäyttelyyn.

Siitä huolimatta, että lukeminen ja kirjoittaminen ovat minulle olleet vaikeita, olen aina rakastanut kirjoittamista ja tarinoiden kertomista ja kuuntelemista. Tapani kirjoittaa on omanlaisensa. En koskaan aloita tekstin kirjoittamista koneelle ennen kuin olen muodostanut koko jutun päässäni. Hion tekstin ajatuksissani viimeiseen pisteeseen saakka. Näin säästän kirjoitusvaiheessa paljon aikaa, kun voin keskittyä pelkästään tekstin oikeinkirjoitukseen sen sijaan, että samaan aikaan pohtisin sisältöä tai miten asian ilmaisen. Ajatuksissa kirjoittaessa ei tule kirjoitusvirheitä mutta aiheuttaa sen, ettei minulla voi koskaan olla yhtä aikaa useampia tekstejä työn alla.  Joudun aina työstämään työn alla olevan tekstin alta pois ennen kuin voin aloittaa uutta.  Välillä tämä on rasittavaa ja ahdistavaakin.  Ideoita pulppuaa päässä, ja pelottaa, että hyvät ideat lentävät taivaan tuuliin.

Pelastaakseni pinossa olevat tarinat, olen alkanut kirjaamaan aiheita vihkoon. Kirjoitan ylös idean ja hahmottelen vähän tarinan alkua. Yleensä se riittää. Kun pääsen työstämään tarinaa päässäni, yleensä juttu soljuu kuin itsekseen.

Kategoria(t): Luova kirjoittaminen, Luovalla tavalla, Luovuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *