Tekniikka, taidetta vai räpsyjä

Luovalla tavalla

Olen aloittamassa uutta luovaa valokuvausprojektia ja siksipä taas joudun tai pääsen pohtimaan kertaalleen valokuvien merkityksellisyyttä paitsi itselleni niin myös toisille.  Lähtökohta projektilleni on se, että tiedostan millainen valokuvaaja olen, mitä tavoittelen kuvatessani, mikä kuvatessa on tärkeää ja miten tulen projektini toteuttamaan.

Karkeasti voisi ajatella, että meidät kuvaajat voidaan jakaa neljään ryhmään sen mukaan mitä kuvillamme tavoittelemme. Ensimmäinen ryhmä voisi olla kaluston merkityksellistäjät. Heidän kiinnostuksen kohde on tekniikka ja se millainen kaluston pitäisi olla, että itse valokuvaaminen olisi motivoivaa ja millä saisi parhaan mahdollisen lopputuloksen. Toinen ryhmä olisi puolestaan he, jotka tavoittelevat teoreettisesti ja teknisesti täydellisiä kuvia. He panostavat valotuksen ja sommittelun lainalaisuuksien toteuttamiseen. Kolmas porukka haluaa sisällyttää kuviinsa tarinan, jolle kuvaa katsova luo oman merkityksensä. Sitten on isojoukko ihmisiä, jotka ottavat niin sanottuja räpsyjä eli haluavat dokumentoida ja ikuistaa arjessa ja juhlassa tapahtuvia tilanteita. Missä ryhmässä sitten otetaan ne parhaat kuvat? Sanopa se. Tässä on juuri se valokuvien ja valokuvauksen merkityksellisyys. Kukin voi toteuttaa omaa luovuuttaan itselleen sopivalla tavalla, kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä.

Myönnän, minulle kuvauskalustolla on merkitystä. Se, että kuvanottovempaimien tekniikka mahdollistaa valokuvien ottamisen kaikissa olosuhteissa, motivoi ja antaa vapauden keskittyä muihinkin asioihin kuin kuvan tekniseen laatuun. Käyttökelponen kalusto helpottaa elämää kummasti. Myös valokuvaukseen liittyvien teorioiden ja lainalaisuuksien tunteminen, vapauttaa rikkomaan rajoja. Kun tunnistaa tosiasiat, mihin asioihin kuvaa katsovat kiinnittää huomiota, auttaa  se ymmärtämään, miten niitä rajoja voi rikkoa, ettei kuvan sanoma katoa johonkin sellaiseen, jota katsojan on mahdotonta hahmottaa. Tarinakin on tärkeä. Joskus katsellessani kuvia, näen joka tarkastelukulmasta teknisesti täydellisen kuvan, en vain saa kiinni miksi kuvaaja on kuvan ottanut ja mihin se kuva loppujen lopuksi päätyy. Tietokoneen kovalevynsyövereihin?   Ja kyllä minäkin otan räpsyjä. Joskus tilanteessa on vain yksinkertaisesti jotain niin ainutkertaista, että siitä on pakko kliksauttaa kuva ja sillä kalustolla, joka kulloinkin sattuu olemaan käytettävissä.

Ja vähintään yhtä tärkeää kuin tekniikat ja tarinat ovat, on se , miten luovan projektini toteutan. Minulla se lähtee liikkeelle käsikirjoituksesta eli mikä on projektin lopputulos ja mitä tavoittelen. Ja jotta projekti ei jää vain pelkäksi käsikirjoituksesi, laadin itselleni myös melko yksityiskohtaisen suunnitelman miten projektini tulen toteuttamaan.

Näillä eväillä siis luovuuden tuskaa toteuttamaan.  Miten sinä sen tekisit?

Kategoria(t): Luova valokuvaus, Luovalla tavalla, Luovuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *